Joskus kaikki on sieltä sanonko mistä ja se on ihan okei

Tiedättekö sen olon, kun vaan siis kaikki vaan siis niin. Vaan ihan NIIN ja syvältä. Kun menee vaan ihan pieleen kaikki. Tuntuu, että elämä on vain yhtä epäonnistumisten sarjaa ja ei tästä pääse mihinkään eteenpäin. Kaikki vaan on niin just niin tätä. Omaa elämää miettii, että mikään ei ole onnistunut. Jos vähän aikaa tuntui, että onnistuu, niin varmasti kohta ei ainakaan enää onnistu. Suomalainen mentaliteetti astuu kuvaan, no päin peetä menee ihan kohta ihan varmasti. Jos ei nyt mene, niin huomenna menee varmasti.

Ja hei, nämä fiilikset on ihan okei. Välillä saa tuntuakin siltä. Ja välillä myöskin asiat menee päin siis sanonko mitä. Uurastaa, yrittää, sovittelee, järjestelee, tekee kaikkensa, että asiat pyörisi arjessa mukavasti ja kaikilla olisi kivaa ja ruusut kukkisivat. Juhlat seuraisivat toisiaan ja maassa olisi rauha. Mutta silti tuntuu, että elämä on sarja epäonnistumisia.

"Sitten pitäisi jostain kaivaa se olo, että joo joo, kaikki mikä ei tapa niin kasvattaa vaikka tekisi mieli sanoa, että jos ei tapa niin pirusti ainakin sattuu."

On eksää ja on etä-äitiyttä, on epäonnistuneita parisuhteita ja vaikeita perhesuhteita. On kiukuttelevia teinejä ja lahkeessa riippuvia taaperoita. On sotkuinen koti ja särkynyt sydän. Joillakin on vaikea suhde lähivanhempaan ja lapset kaikkoavat syystä tai toisesta ympäriltä. On oikeustaisteluita tai riitoja.

Ei elämä ole mitään helppoa aina. Kyllä me kaikki sen tiedämme. Sitten pitäisi jostain kaivaa se olo, että joo joo, kaikki mikä ei tapa niin kasvattaa vaikka tekisi mieli sanoa, että jos ei tapa niin pirusti ainakin sattuu. Pakkoko elämän on aina olla ainaista taistelua? Missä minun sees ja rauhaisat päivät? Missä onni ja toisen tuki? Miksi joskus tuntuu, että sillä, jolla on vaikeaa, on vielä enemmän vaikeaa kohta. Ei ole tasavertaista tämä elo täällä maailmassa.

"Suomalainen mentaliteetti astuu kuvaan, no päin peetä menee ihan kohta ihan varmasti. Jos ei nyt mene, niin huomenna menee varmasti."

No. Näin se nyt vain on. Kyllähän joo, tiedän. Kaikki me sen tiedämme. Korvien välistä on paljolti kiinni se oma ilo ja onni. Elämä ei ole täydellistä, mutta siitä voi tehdä itselleen mukavan ja myös läheisilleen. Jos ei satu sitä p:mäistä eksää, joka vaikeuttaa kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Voimia siskot ja veljet. Ymmärrän, minkä asioiden kanssa kamppailette ja jos en ymmärrä, tiedän ainakin.

Yksi päivä aion kirjoittaa uhriutumisesta ja elämän rauhan löytämisestä. Tämä oli hyvä alustus sitä kirjoitusta varten.

Tällaista tällä kertaa, terveisin Etä-äiti

Ps. Ei se kesä sieltä tule. Talvi yllättää taas kohta.