Oodi äitiydelle

Äitiys.

Sitä ei lasketa sillä, montako tuntia 
päivässä,
 viikossa,
 vuodessa olette yhdessä. 

Sitä ei lasketa sillä, oletko etä vai lähi. 

Sitä ei lasketa rahalla.

Sitä ei lasketa sillä, kenen lapsella on kauneimmat vaatteet.

Sitä ei lasketa lahjojen määrällä.

Sitä ei lasketa sillä, jos asutte erillään.

Se lasketaan rakkaudella.

Se lasketaan ajatuksilla.
Se lasketaan välittämisellä.

Se lasketaan sillä, miten ikävöit. 

Sillä, miten alati mietit, onko lapsellasi kaikki hyvin. 

Mietit, onko lapsesi onnellinen, 
onko terve, 
rakastettu, 
huollettu.

Äitiys on sitä, että annat lapsesi asua muualla, 
jos se on lapsellesi parasta.

Äitiys on iloa pienestä sanasta. 

Viestistä, joka tulee, kun ikävä painaa pahiten.

Sitä, kun juoksette toisianne kohti ja halaatte. 
Toukokuinen räntäsade häipyy ympäriltä.

Maailma pysähtyy.

Äitiys on ikävää, rakastamista, huolenpitoa, riittämättömyyden tunnetta.

Äitiys on sitä, kun lapsesi on sinulle maailman ihanin lapsi. 

Lapsesi on suloisin.

Lapsesi on kaunein.

Lapsesi on sinun. 

Välimatka ei määrittele äitiyttäsi.

Äitiys on sitä, kun ilahdut lapsesi tekemästä kortista. 

Siitä haparoivasta kirjoituksesta kortissa. 

Lapsen omilla käsillä tehdyistä lahjoista.

 Kannat sitä lahjaa mukanasi kuin kalleinta aarrettasi.

Äitiys on rikkautta.

Äitiys on elämä. 

-Etä-äiti