Vaikka varsinkin etävanhemmilla on jokus aivan mahdottoman kova ikävä omia lapsiaan tai lastaan, en usko että tämä maailma piirinsä päällä kantaa yhtäkään vanhempaa (tai ylipäätään ihmistä), joka ei voisi sanoa aika ajoin: antakaa mun levätääääää! Rauhassa. Yksin. Ilman lapsia.
Olin viime viikonloppuna pitkästä aikaa ulkona tuulettumassa. Poikani saattoi minut bussille, halasi ja sanoi: "Nyt menet ja nautit, olet ansainnut tämän". Äidin silmäkulma kostui mutta samalla sydän ilahtui, hymyilin ja sanoin: "Kiitos. Minä menen."
Ja minä menin. Ja nautin. Ja ansaitsin sen. Olla nainen, ystävä, minä. En äiti, etä-äiti, työntekijä, vanhempi tai yhtään mitään muuta kuin vain minä. Ei taaperoa roikkumassa lahkeessa, ei läksyjen kyselyä teiniltä, ei ruuan laittamista tai tiskaamista yhtään kenellekään. Ai että kun nautin.
Seuraavana päivänä, no. En nauttinut. Mutta sen tunsin, että olin saanut nauttia. Täysillä. Monta lasillista, monta askelta liian korkeilla koroilla, muutaman liian kovaan ääneen huudetun lauseen. Ehkä sen viimeisen karaokelaulannan olisi voinut jättää väliin?
Jokainen ihminen, oli sitten isä, äiti, tytär, poika, työntekijä tai työtön, ansaitsee välillä omaa aikaa. Tarkoittaa se sitten sinulle meditaatiota, mindfullnessia, joogaa, ulkoilua, rääkkisalikäyntiä, baarissa hengailua, kovaan ääneen karaokelaulantaa nuotin vierestä tai alta, kirjan lukua tai ihan kuule nukkumista, ota silti se oma aika ihan itsellesi. Jos ette ole niin onnekkaita kuin minä, että pääsisitte ihan koko illaksi tai yöksi pois, hiljentykää vaikka illaksi pois kännykän, telkkarin, tietokoneen tai muun ruudun ääreltä. Miettikää vaikka meren ääntä. Kyllä, kuulostaa kornilta ja kliseiseltä, mutta elävän veden ääni on yllättävän meditatiivista.
Ja kesä tulee hameineen, korkokenkineen, uimarantoineen, suloisine lämpimine iltoineen ja linnunlauluineen. Me voimme, saamme ja meidän pitää nauttia. Kokeilkaa muuten Cityshopparia, jos teillä ei sitä jo ole. Kesän tarjouksetkin ehtivät vielä tulla kotiinne. Itse odotan jo innolla, että pääsen ostamaan ihania kesävaatteita, juomaan kahvia kaupungin vilinässä ja syömään hyvää ruokaa hyvässä seurassa. Ehkäpä uskaltautuisi jonnekin matkallekin? Tarjouksia on satoja. (Sallittakoon tällainen pieni mainos tähän!)
Oman ajan jälkeen sitä jaksaa kummasti taas arkea. Vaikka vähän pääkipuisenakin.
Nauttien, Etä-äiti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti