Juhlapyhät - toisille ilo, toisille tuskaa

Toinen toistaan ihanimpia perhekuvia joulusta somessa. Maailman suloisin vauva poseeraa kameralle keskellä lahjavuorta. Pariskunta suutelee vappupallojen ja serpentiinin leijuessa ympärillä. Ilotulitukset räiskyvät ja kuvassa kilistellään uudelle vuodelle. Lapset juoksevat juhannussaunasta uimaan. Suloinen taapero kurkistaa pyyhkeen takaa kameralle; juhannuskokko vähän jännittää.

Jokainen meistä, jotka olemme viettäneet yhden, kahden tai lähes aina juhlapyhän yksinämme, tiedämme, mistä puhun. Tekisi mieli laittaa luuri kiinni. Laitetaas kännykkä pois. Avataan televisio. Uutisenlukija kertoo juhlasäästä, onko se huono vai hyvä. Kannattaako grillata perheen kanssa ulkona vai paistaa lettuja sisällä.

Okei, telkkari kiinni. Lähdetään lenkkeilemään. Ulkona ei näy ketään. Jostain kaukaa kaikuu iloiset naurunpyrskähdykset. Nyt on juhlan aika.

Juhlan aika, ja usealla on omat lapset jossain muualla. Sen toisen vanhemman luona. Etävanhempi istuu kotonaan. Ja ikävöi. On niin ikävä, että sydäntä puristaa. Juhlapyhät voivat olla todella raastavia ja vaikeita. Lapset eivät millään voi olla kahdessa eri paikassa samaan aikaan. Silloin toinen vanhempi on juhlien aikaan ilman lapsiaan. Väkisinkin. Ehkä jotkut haluavatkin viettää aikaa kavereidensa kanssa, juhlien, ulkona, mökillä tai kotona yksinään rentoutuen. Mutta useat haluaisvat perheen luokseen. Varsinkin jos sitä perhettä on, mutta se on jossain muualla, voi suru ja tuska olla käsinkosketeltavan voimakasta.

Eroperheissä useat joulut, juhannukset, pääsiäiset ja muut juhlat on jaettu vanhempien kesken jollain toivottavasti toimivalla systeemillä. Mutta silti uhrauksia joutuu joku tekemään. Kerran kuulin, kun eroperheen lapsi kysyi isältään: "Mikset sinä isi voi olla jouluna meidän kanssa äitin luona?" Isän tuska näkyi hänen koko olemuksestaan. Ei nämä ole helppoja juttuja ollenkaan. Kyyneliä valuu paljon. Ja valitettavan useissa kodeissa.

Laitan tähän nyt niitä ärsyttäviä juhlakuvia pari, Vappu tulee, vaikka kesäilmat eivät. Minulla on ollut ilo viettää tämä viikonloppu lapsieni kanssa, vaikka itse vapuksi lähtevätkin isilleen. Ei tämä vappu edes ole se "pahin" juhlapyhä ollenkaan olla erossa lapsistaan. Ehkä tässä tasoittelen omaakin mieltäni tulevaa juhannusta kohtaan, ja joulua, ja uutta vuotta, ja ja..valmistaudun jo etukäteen. Suru on helpompi käsitellä, kun se ei enää tule yllättäin. Kaikkeen kai tottuu. Kun on pakko.

Halauksin, Etä-äiti

Ps. Hei, usein ne ihanat perhe- ja vauvakuvatilanteet päätyy kameran laskeuduttua kamalaan kitinään ja huutoon, kun lapsi joutuu olemaan mitä kummallisimmissa asennoissa mitä kummallisimmissa juhlavaatteissa kameran edessä heilutellen joulupalloja tai vappuviuhkaa tai milloin mitäkin. Näin lohdutukseksi. Vähän lohduttaa. Ehkä.